Suomalainen Essi Miettinen on löytänyt aikuisena jo 37 geneettistä lahjasisarusta ulkomailta. Hän sai alkunsa lahjasoluhoidoilla 1990-luvun alussa, eli aikana, jolloin sukusolujen käytölle ei ollut rajoituksia. Miettisen mukaan tieto suuresta sisarusjoukosta on aiheuttanut hämmentäviä ja raskaita tunteita.
Suuri geneettinen sisaruskatras on vaikuttanut Essi Miettisen identiteettiin. Hän kuvailee itseään lahjasolumarkkinoiden massatuotteeksi ja toivoo, että lahjasolutaustaisten oikeudet huomioitaisiin tulevaisuudessa paremmin.
Lapsettomuusjärjestöjen mukaan Essin tarina ei ole poikkeus, vaan yhä useampi lahjasoluhoidoilla alkunsa saanut löytää itselleen kymmeniä geneettisiä sisaruksia. Ilmiötä selittävät kaupallisten dna-testien yleistyminen sekä se, että sukusolujen käytölle ei ole kansainvälisiä rajoja. Joissakin ulkomaisissa sukusolupankeissa yhden lahjoittajan soluja voidaan käyttää jopa 75 perheessä tai ilman rajoituksia.
Vaikka Suomessa hedelmöityshoitolaki rajoittaa vuodesta 2007 alkaen yhden lahjoittajan sukusolut viiteen perheeseen, rajoitus ei koske ulkomaisia lahjasoluja. Suuri osa yksityisissä hoidoissa käytetyistä siittiöistä tuodaan esimerkiksi Tanskasta, jossa perhekohtaiset enimmäismäärät voivat olla merkittävästi suurempia kuin Pohjoismaissa.
Pohjoismaiset lapsettomuusjärjestöt vaativat nyt kansainvälistä sääntelyä tilanteen korjaamiseksi. Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan eettiset toimikunnat esittivät tänä vuonna lausunnon, jonka mukaan yhden lahjoittajan sukusoluilla syntyneiden lasten määrälle on asetettava yhtenäinen raja.
Suomessa tätä vaatimusta tukee Lapsettomien yhdistys Simpukka, jonka mukaan rajoitukset suojelisivat sekä lahjasolutaustaisia että lahjoittajia kohtuuttomalta psyykkiseltä kuormitukselta. Järjestöjen mukaan perheille ja lahjoittajille tulisi antaa myös kattavat tiedot sekä kansallisista että kansainvälisistä rajoituksista, ja sukusolupankkien pitäisi toimia vastuullisemmin ennen varsinaisen sääntelyn voimaantuloa. Lisäksi lahjasoluhoidoissa syntyneille ja sukusolujaan lahjoittaville tulisi tarjota psykologista tukea.
Lapsettomuusjärjestöjen mukaan toimenpiteet eivät rajoita lisääntymisvapautta, vaan tähtäävät kaikissa prosessin vaiheissa mukana olevien hyvinvoinnin turvaamiseen. Essin kaltaisten ihmisten kokemukset korostavat sitä, miksi yhden lahjoittajan sukusolujen käytölle tarvitaan kansainvälisiä rajoja.
Voit lukea Starassa myös lisää tähän kyseiseen artikkeliin liittyvistä aiheista, kuten perhe, raskaus, vauva tai laajemmin aihealueesta Viihdeuutiset.
