Idols-tähden tittelistään hiljalleen eroon pääsevä Anna Puu jatkaa toisella albumillaan siitä mihin esikoisellaan jäi. Sahara-niminen platta sisältää kymmenen omintakeista kappaletta. Aloitusraita Riko minut on mainio läpileikkaus levystä.
Anna ja merikarhu on tunnelmaltaan kesäisen kepeä rallatus ja tunnelmaltaan letkeän merellinen popralli. Nopeimmat junat tarjoilee puolestaan rauhallisempaa fiilistelyä tyylikkään vaihtelevalla melodialla. Annan ääni on parhaimmillaan juuri tässä kappaleessa. Ennustaja lisää tunnelmaan puhtia ja saa jalankin liikkeelle, mutta paketti ei ole kasassa ja rummut on jätetty liian ylös.
Vuoroin vieraissa käynnistyy hitaasti. Annan vokaaliujellus ja biisin progressiivinen tyyli toimivat hyvin. Boney M -tyylinen rumpubridge taas ei. Ruusunen-kappaleessaan Anna fiilistelee heleästi ja tulos on mukavan kesäinen. Onnen viipaleet tarjoaa alkuosan kitarassaan aavistuksen latinovaikutteita ja muutenkin hauskan melodiakulun. Hieno ja ilmava kappale toimisi vaikkapa leffan tunnuskappaleena tai puistokonsertin mainiona viihdykkeenä.
Levyn upea nimibiisi Sahara tunnelmoi 40-luvun hämyisen pianobaarin tunnelmissa ja kohtaa samalla Tarantinon ja Morriconen maailmat. Mainio kappale, joka eroaa kuitenkin selvästi levyn yleisestä linjasta. Sinä olet minä kiteytyy Annan poikkeuksellisen hienoon ja monipuoliseen ääneen. Kappaleen taustalta löytyy myös mainio yksinkertainen pianomelodia. Hieno kappale. Uskomaton juttu päättää levyn turhankin minimalistisesti jättäen tilan pääasiassa vokaaleille.
Esikoislevyn C’est La Vien tapaista hittiä levyltä ei löydy, mutta lopputulos on kuitenkin tasaisen laadukasta kuultavaa laajalle kuulijakunnalle. Puun kakkoslevy menee parista potentiaalisesta hitistä huolimatta sarjaan ”ihan kiva mutta…” Taustamusiikiksi levy sopii hyvin moniin tilaisuuksiin.
Pisteet 3/5
