Suomen tuomioistuinten taloustilanne on ajautumassa kriisiin. Se herättää vakavaa huolta myös oikeusvaltion toimivuudesta. Käräjätuomari Petri Freundlich avaa nyt tuomioistuinlaitoksen tilannetta poikkeuksellisen suorasanaisesti.
Freundlichin mukaan kyse ei ole enää vain henkilöstön huolesta omista työpaikoistaan, vaan koko oikeusjärjestelmän toimintakyvystä.
Oikeuslaitoksen rahoitus matalalla tasolla
Kirjoituksen taustalla on viime perjantaina pidetty Tuomioistuinviraston henkilöstötilaisuus, jossa käsiteltiin tulevien vuosien vaikeaa taloustilannetta. Freundlich muistuttaa, että Suomessa oikeuslaitoksen rahoitus on ollut jo pitkään kansainvälisesti matalalla tasolla.
– Suomessa oikeuslaitokseen ei olla oikein koskaan erityisesti panostettu eikä sitä ole mitenkään erityisesti arvostettu, muutoin kuin juhlapuheissa, Freundlich kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että Suomi kuuluu Euroopan häntäpäähän sekä oikeuslaitoksen kokonaisrahoituksessa että suhteessa väestöön ja bruttokansantuotteeseen. Erityisen vakavana hän pitää kansliahenkilöstön vähyyttä ja heikkoa palkkausta.
– Jokainen tuomioistuimessa työskennellyt tietää, miten valtava merkitys tuomioistuimen toiminnan kannalta on kansliahenkilöstöllä, joka meillä Suomessa tekee valtavasti työtä palkalla, joka on sanalla sanoen surkea suhteessa työn vaativuuteen.
Tuomioistuinlaitoksen toiminnan tilannekuva on liian ruusuinen.
Freundlichin mukaan oikeuslaitoksessa ei käytännössä enää ole juuri mitään ylimääräistä, mistä voisi säästää ilman vaikutuksia itse toimintaan.
– Meillä ei juurikaan matkusteta minnekään, ei ole juurikaan mitään kummallisia henkilöstöetuja tai suurta hallintoa.
Samaan aikaan työmäärä kuitenkin kasvaa jatkuvasti. Lainsäädäntö lisääntyy, rikoslakeja kiristetään ja viranomaisille annetaan lisää toimivaltuuksia. Kaikki tämä näkyy suoraan tuomioistuimissa uusina juttuina. Freundlich nostaa esiin myös huolestuttavan tiedon työmääristä.
Tuomioistuinviraston työajanseurannan mukaan tuomarit tekevät keskimäärin noin kymmenen prosenttia enemmän työtunteja kuin normaali oletustyöaika edellyttäisi.
– Nykytilanteessa tuomioistuinlaitoksen toiminnan tilannekuva on liian ruusuinen, hän toteaa.
Freundlich varoittaa, että resurssien heikentyessä oikeudenkäyntien käsittelyajat tulevat väistämättä pitenemään. Ja sillä voi hänen mukaansa olla vakavia seurauksia koko yhteiskunnalle.
– Rikosasioiden pitenevät käsittelyajat ovat ensinnäkin kohtuuttomia sekä rikosasioiden vastaajille että asianomistajille.
Hän pelkää myös tilanteita, joissa erityisesti lievemmät rikokset alkavat vanhentua ennen kuin niitä ehditään käsitellä loppuun.
– Mikäli ”pienemmät” rikokset jäävät useammin rankaisematta, tämä ei varmasti tee hyvää yleiselle lainkuuliaisuudelle ja yhteiskunnan toiminnalle.
Freundlich muistuttaa, että toimiva oikeusjärjestelmä ei ole tärkeä vain rikosasioissa. Pitkittyvät riidat voivat vaikeuttaa myös yritystoimintaa ja tavallisten ihmisten arkea. Hänen mukaansa esimerkiksi pienille yrityksille tai yksityishenkilöille jo 10.000 euron riidalla voi olla valtava merkitys. Jos oikeusprosessit venyvät vuosiksi, luottamus järjestelmän toimivuuteen alkaa murentua.
Freundlich nostaa esiin myös kasvavan ongelman, josta puhutaan julkisuudessa melko vähän. Hän tarkoittaa oikeudenkäyntien viivästymisestä maksettavia korvauksia.
Suomi on saanut vuosien aikana useita huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta liian pitkistä oikeudenkäynneistä. Tämän vuoksi säädettiin laki oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittämisestä. Korvausten määrä on kuitenkin kasvanut nopeasti.
Freundlich kertoo, että vuonna 2025 viivästyshyvityksiä määrättiin jo 158 asiassa, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli 109. Kasvua tuli noin 45 prosenttia yhdessä vuodessa. Siksi hän kyseenalaistaa koko säästölogiikan.
– Kun otetaan huomioon vielä mainitut seikat, niin tuomioistuimista leikkaaminen ei vaikuta varsinaisesti säästämiseltä.
Freundlichin mukaan yksi suurimmista ongelmista on se, että oikeuslaitosta voidaan kyllä purkaa nopeasti, mutta sen rakentaminen takaisin vie vuosia. Uuden henkilöstön rekrytointi ja kouluttaminen ei tapahdu hetkessä, eikä valmista reserviä ole olemassa.
– Purkaminen on aina nopeampaa kuin rakentaminen, hän kirjoittaa.
Ja lopulta vastaan tulee hänen mukaansa yksinkertainen käytännön raja.
– Tämä asettaa väistämättä rajat tehostamiselle, sillä kerrallaan yksi ihminen voi käsitellä yhtä juttua.
Voit lukea lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten käräjäoikeus, laki, oikeus tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
