Maailmassa nousee lähes aina valtava kohu siitä, jos viihdemaailman tähteä arvostellaan hänen ulkonäköönsä tai henkilökohtaisiin näkemyksiinsä liittyvien seikkojen vuoksi. Jos uhrina on vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen kaunotar, on joidenkin mielestä vihapuhe oikeutettua. Miten tämä eroaa muusta vihapuheesta, kun jokaisella on kuitenkin lähtökohtaisesti oikeus uskoon ja mielipiteenvapauteen?
Siksi onkin hassua, että monimuotoisuuden puolesta äänekkäimmin huutavat ovat niitä, jotka myös tuomitsevat toisia ihmisiä kaikista ankarimmin. Näyttelijä Sydney Sweeney on joutunut kohun ja vihakampanjan kohteeksi uuden elokuvansa julkaisun aikaan ainoastaan siksi, että hänellä on siniset silmät ja oikeistolainen näkemys politiikkaan. Hänen tähdittämänsä rikostrilleri Americana sai ensi-iltansa viikonloppuna yli tuhannessa elokuvateatterissa Yhdysvalloissa, mutta se tuotti vain noin 840.000 dollaria.
Elokuvan heikko vastaanotto on kytketty Sweeneyn ympärillä kuohuneeseen kohuun. Hän esiintyi hiljattain American Eagle -vaatemerkin mainoksessa alkuperäisiä juuriaan korostaen periamerikkalaisissa, sinisissä farkuissa. Joidenkin mielestä tämä omaan verenperintöön liittyvä ylpeys ja sinisten farkkujen käyttäminen kauniina vaaleaihoisena naisena on natsipropagandaa. Tapauksen ympärillä on sittemmin käyty laajempaa keskustelua siitä, että viihdemaailmassa monimuotoisuus saa olla hyväksyttyä vain tietyllä tavalla. Valitettavasti se ei ole aidosti monimuotoisuutta tai tuo oikeasti esille erilaisia näkökulmia.
Sweeney on yrittänyt markkinoida elokuvaa sosiaalisessa mediassa, mutta kommenttikentät ovat täyttyneet vihapuheesta, poliittisista syytöksistä ja boikottikehotuksista. Ja joidenkin mielestä tämä on sallittua. Sweeneyn tapaus todistaa jälleen kerran, että vihapuhetta ei aina tunnisteta. Ei etenkään silloin, jos kohteena oleva henkilö ei sovi ”oikeanlaiseen” monimuotoisuusnarratiiviin.
