Suomessa kissojen vapaasta ulkoilusta on tullut erikoinen kiistakapula. Osa kansalaisista pitää irti kulkevia kissoja suoranaisina vihollisina ja syyttää niiden omistajia välinpitämättömyydestä. Usein keskustelussa sotketaan leikatut, luvallisesti ulkoilevat lemmikit ja täysin toiseen kategoriaan kuuluvat populaatiokissat.
Ulkoilevista kissoista syntyy helposti vääristynyt kuva, jos ei aidosti ymmärrä heitteille jätetyn ja luvan kanssa kulkevien kissojen eroa. Tilanne on eskaloitunut siihen pisteeseen, että vapaaehtoistyötä tekevät eläinsuojelutalot työllistyvät nykyään tavallisten kotikissojen vuoksi.
Eli eläinten puolesta vapaaehtoisesti työskentelevät joutuvat käyttämään vähäisiä resursseja tavallisten ulkona aikaansa viettävien kotikissojen hoitamiseen, jotka on loukutettu esimerkiksi kissan omistajan naapurin pihalta vihan siivittämänä. Tässä ei ole rehellisesti sanoen järjen häivää.
Todellisuudessa järjestyslaki tai EU-asetukset eivät kiellä kissojen ulkoilua, ellei se ole erikseen kielletty tietyillä alueilla, kuten leikkipuistoissa tai uimarannoilla. Silti joissain piireissä yritetään virheellisesti vakuuttaa, että kaikki ulkoilu on kiellettyä ja laitonta.
Samaan aikaan ajetaan uutta lakialoitteita, joissa kissojen vapaa ulkoilu haluttaisiin kriminalisoida. Tämä on ristiriitaista. Jos ulkoilu olisi jo nyt laitonta, miksi sitä varten pitäisi säätää uusi laki? Sen sijaan uuden lain tarkasteltavaksi voisi nousta se, että kotikissoja loukutetaan tarpeettomasti ja osa tekee sen pelkästään kiusaa tehden.
Vapaana liikkuva kissa ei ole automaattisesti hylätty tai hoitamaton. Kissat voidaan myös kouluttaa, ja ne kykenevät liikkumaan turvallisesti ympäristössään. Kissojen suurin vihollinen on vihamielinen ihminen, jonka edesottamuksia jo nyt säätelee moni lakipykälä aina eläinsuojelulaista rikoslain eläinrääkkäyspykäliin. Tiesitkö, että kissan voi myös opettaa tulemaan kutsusta kotiin?
Kaikki ulkoilevat kissat tulisi ehdottomasti leikata, rokottaa ja siruttaa, tämä on itsestään selvää kaikille vastuullisille kissanomistajille. Pääasiana on, että lemmikki on terve ja onnellinen, eikä kukaan ulkoilevien kissojen kanssa pidempään elänyt voi väittää, etteikö heidän mirrinsä makoskelisi maailman tyytyväisimpänä ketarat kattoa kohti ulkona vietetyn päivän ja herkullisen murkinan päälle.
Maailmalla ulkoilevat kissat myös taajamissa on tuttu näky. Esimerkkejä on lukuisia, mutta otetaan esimerkiksi sivistysvaltioista yksi edistynein: Sveitsi. Siellä kissojen vapautta arvostetaan niin paljon, että maukumaakareille rakennetaan kerrostalokoteihin omat rampit, portaat tai sillat talojen seinille, jotta ne pääsevät vapaasti seikkailuihin.
Sveitsissä on yli kaksi miljoonaa kissaa ja lähes kaikki niistä ulkoilee vapaasti. Keskustelussa on toki käyty läpi niiden haitallisuutta, mutta yleinen ymmärrys on kissojen vapaan ulkoilun puolella.
Joskus kissa-arkkitehtuuri kulkee naapurin parvekkeiden tai ikkunoiden ohi. Tästä selvitään keskustelemalla, eikä loukutuksia ja uhkailuja tarvita. Siinä missä Suomessa etsitään keinoja rajoittaa kissojen vapautta, Sveitsissä mietitään, miten niiden elämää voisi helpottaa ja rikastaa. Ehkä suomalaisessa keskustelussa olisi lakialoitteiden sijaan syytä kysyä, miksi osa ihmisistä käyttää energiansa kissojen kieltämiseen, kun ympäri maailmaa ne ovat osa katukuvaa ja nauttivat valtavaa arvostusta?
Eikä pienen Suomen teot muuta maailman kissakulttuuria suuntaan tai toiseen. Suomessa on noin 600.000 kissaa, eli esimerkiksi vain neljäsosa siitä mitä Sveitsissä, mutta maamme pinta-ala on kahdeksan kertaa suurempi. Toisin sanoen Suomessa on huomattavasti vähemmän kissoja, mutta erittäin paljon harvempaan asutulla alueella. Silti juuri meidän maassamme keskustellaan siitä, pitäisikö kissojen vapaa ulkoilu kieltää, kun tämänkin energian voisi panna aidosti vakaviin, yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Jos yksi valtio kieltää kissojen ulkoilun, niin sillä olisi käytännössä marginaalinen vaikutus koko maailman mittakaavassa, jossa vapaasti ulkoilee ainakin puolet lajin edustajista, Britanniassa jopa 80 prosenttia kissoista.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että kotikissa on elänyt ihmisen rinnalla jo vähintään 9.000 vuotta, ensin maatalousyhteisöissä tuholaisten torjujana ja myöhemmin lemmikkinä ja kaupunkien rottakannan hillitsijänä. Jos kissan luontainen metsästyskäyttäytyminen olisi sellaisenaan planeetan pieneläinkantojen tuho ja lailla kiellettäväksi tuleva ekologinen katastrofi, sen seuraukset olisivat näkyneet maailmassa jo vuosituhansia sitten.
Lähde: Swiss info -sivusto
