Moderni arki nojaa täysin teknologiaan. Se tekee arjesta tehokasta, mutta samalla äärimmäisen haavoittuvaa. Sähkö ja netti ovat edellytyksenä maksamiselle, viestinnälle, terveydenhuollolle, liikenteelle, lämmitykselle ja jopa vedensaannille. Entä jos joku vetää töpselin irti seinästä?
Auringosta tuleva purkaus voi ainakin teoriassa pimentää koko planeetan tai vähintään osan siitä. Aurinkomyrsky syntyy, kun Aurinko purkaa avaruuteen valtavia määriä plasmaa ja magneettista energiaa.
Vaikutus kohdistuisi kaikkeen teknologiaan
Jos tällainen purkaus on poikkeuksellisen massiivinen ja se osuu Maahan sopivassa kulmassa, niin se voi häiritä Maan magneettikenttää hyvin vakavasti. Se aiheuttaa palneetallamme niin sanotun geomagneettisen myrskyn.
Tällöin vaikutukset eivät kohdistu pelkästään ihmisiin suoraan, vaan kaikkeen siihen teknologiaan, johon moderni arki nojaa. Maailmassa suurin osa järjestelmistä on verkottunut, automatisoitu ja riippuvainen satelliiteista ja datayhteyksistä. Syntyy ketjuriippuvuus.
Kun yksi osa-alue pettää, niin seuraava lakkaa toimimasta. Samaan aikaan erilaisia varajärjestelmiä on karsittu tehokkuuden nimissä ja manuaalisia toimintamalleja ei enää osata käyttää.
Täydellinen, maailmanlaajuinen sähkökatko on kuitenkin epätodennäköinen. Paljon todennäköisempää on, että aurinkomyrsky aiheuttaa alueellisia ja ajallisesti vaihtelevia häiriöitä.
Suurimmat riskit liittyvät sähköverkkoihin, satelliitteihin ja paikannusjärjestelmiin.
Suurimmat riskit liittyvät sähköverkkoihin, satelliitteihin ja paikannusjärjestelmiin. Voimakas geomagneettinen myrsky voi synnyttää sähköverkkoihin ylimääräisiä virtauksia, jotka ylikuormittavat muuntajia ja voivat rikkoa kriittisiä komponentteja.
Historia tuntee jo tapauksia, joissa kokonaisia alueita on pimennyt tuntikausiksi. Miten sinä selviäisit tällaisessa tilanteessa?
Aurinkomyrskyjen todennäköisyys vaihtelee Auringon noin 11 vuoden mittaisen aktiivisuussyklin mukaan. Ongelmana on, että tällaista tapahtumaa ei kuitenkaan voida ennustaa tarkasti etukäteen.
Vaikka Auringon aktiivisuutta seurataan jatkuvasti, varoitusaika voi pahimmillaan olla vain joitakin tunteja. Kyse ei enää ole voiko näin tapahtua, vaan siitä, kuinka hyvin yhteiskunnat ja yksilöt ovat tähän varautuneet.
NASA arvioi vuoden 1859 Carringtonin kaltaisen äärimmäisen geomagneettisen myrskyn todennäköisyydeksi noin 12 prosenttia seuraavan vuosikymmenen aikana. Tutkimus julkaistiin 14 vuotta sitten.
Voit halutessasi lukea Starassa myös lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten aurinko, revontulet, satelliitti, sähkö, sähkökatko tai laajemmin tästä aihealueesta Uutiset -osioistamme.
