Suomessa työttömien tukeminen alkoi alun perin viimesijaisena hätäapuna 1900-luvun alussa. Aluksi työtön saattoi saada apua kunnallisesta köyhäinhoidosta, mutta vain äärimmäisessä hädässä. Vastuu elannosta oli ihmisellä itsellään.
Varsinainen työttömyysturvajärjestelmä alkoi muotoutua 1930-luvulla vapaaehtoisten työttömyyskassojen myötä. Laajempi muutos tapahtui sodan jälkeen, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin ja valtio alkoi ottaa vastuuta työttömien perusturvasta. Silti tuet olivat pitkään tiukasti tarveharkintaisia ja tarkoitettu vain lyhytaikaiseen tarpeeseen.
Yleistuki korvaa työmarkkinatuen ja peruspäivärahan
Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha vakiintuivat käyttöön 1980-luvulla. Työttömyysturvasta tuli monille subjektiivinen oikeus. Vasta kuitenkin 1990-luvun lama normalisoi työttömyyden osaksi suomalaista arkea ja toi järjestelmään lisää ehtoja ja valvontaa.
Siinä missä ennen tukea haettiin vasta pakon edessä, nykyään työttömyysturva on monelle hyväksytty ja rationaalinen vaihtoehto tilanteessa, jossa työtä ei ole tarjolla tai esimerkiksi työehdot koetaan kohtuuttomiksi.
Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat olleet vielä nykyisin työttömän perusturvaa. Molemmat etuudet ovat Kelan maksamia ja tarkoitettu turvaamaan toimeentulo työttömyyden aikana. Asia muuttuu tänä vuonna 1. toukokuuta. Tällöin uusi yleistuki tulee voimaan.
Yleistuki korvaa sekä työmarkkinatuen että peruspäivärahan. Uudistus on osa laajempaa sosiaaliturvan uudistusta, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa tukijärjestelmää ja tehdä työn vastaanottamisesta kannattavampaa.
Työtulot vähentävät tukea samaan tapaan kuin nykyisessä työttömyysturvassa.
Yleistukea maksetaan työttömälle työnhakijalle silloin, kun hänellä ei ole oikeutta ansiopäivärahaan tai kun ansiopäivärahan enimmäisaika on tullut täyteen. Yleistuen määrä vastaa nykyistä työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa eli se on 37,21 euroa päivässä. Tuki on henkilökohtainen, eikä esimerkiksi puolison tulot vaikuta sen määrään.
Tuen määrään vaikuttavat omat tulot. Työtulot vähentävät tukea samaan tapaan kuin nykyisessä työttömyysturvassa, eli jokainen ansaittu euro pienentää etuutta 50 senttiä. Myös muut tulot, kuten vuokratulot ja pääomatulot, voivat vaikuttaa tuen määrään.
Jatkossa työtön voi hakea yleistukea ja asumistukea yhdellä hakemuksella. Tarkoituksena on, että hakijan ei tarvitse tuntea koko etuusjärjestelmää, vaan Kela ohjaa hänet elämäntilanteen perusteella oikeiden tukien piiriin.
Jos työttömyys pitkittyy, yleistukea saavalle järjestetään aktivointijakso. Alle 25-vuotiaat ohjataan aktivointijaksolle kahdeksan kuukauden jälkeen ja sitä vanhemmat puolentoista vuoden jälkeen. Jakson aikana työnhakija tapaa työvoimaviranomaisia ja saa tukea työnhakuun tai muihin palveluihin. Tavoitteena on estää työttömyyden pitkittyminen ja erityisesti lyhentää nuorten työttömyysjaksoja.
Voit lukea lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten Kela, raha euro, työ tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
