Jenni Vartiainen julkaisee pian odotetun Ihmisten edessä -esikoisalbuminsa. Levyltä on jo ehditty lohkaista pari hienoa singleä, joten odotukset olivat korkealla.
Levyn aloitusraidalla käytetty ökykaiku menee kuitenkin törkeän överiksi ja pilaa samalla koko kappaleen, vaikka kakofoninen viisu on toki muutenkin surkeaa säätämistä. Albumi saa siis yllättävän surkean lähdön, mutta onneksi tunnelmaa tulee heti perään korjaamaan Teemu Brunilan käsialaa oleva levyn nimikappale, erittäin kaunis pianoraita Ihmisten edessä.
Kerro miltä se tuntuu tuo tunnelmaltaan mieleen parikin kansainvälistä lounge-hittiä. Kappale onkin tyylikästä materiaalia ja toimii erityisesti loungeosaston soundiensa osalta. Myös kertsistä löytyy jonkin verran koukkua. Samalla radalla jatkaa myös Toinen, vaikka hittipotkua ei löydykään yhtä paljon. Myös ensimmäinen singlelohkaisu, Egotripin Knipin kirjoittama Tunnoton on kaunis raita, jonka koukku löytyy hieman yllättäen banjosta.
Malja on aluksi erikoinen sekoitus electroa sekä 70-luvun lopun ja 80-luvun alun pop-soundia, mutta kappale kasvaa pian varsinaiseksi ralliraidaksi. Tuloksena on viihdyttävä kokonaisuus, joka alkaa ns. pudota muutaman kuuntelukerran jälkeen. Kappaleen lopun hammond-viritys menee tosin jo turhan kikkailun puolelle.
Jonkinlaista hittipotentiaalia löytyy singleraitojen lisäksi myös tiukan funk-biitin omaavasta ja electrovaikutteisesta Mustaa kahvia -raidasta sekä mainion groovaavasta ja tarttuvasta Elämänperhonen -raidasta. Jälkimmäinen onkin selvästi levyn parhaita kappaleita, ja sen loppupuolen syna-viulusoolo todella kauniin koukuttava. Parhaan kappaleen tittelistä kisaa myös yltiötyylikäs Mandartania, jossa sekä soundit että hittipotku ovat kunnossa, ja Massive Attack -tyylinen kilkatus tuo viimeisen silauksen.
Jenni on itse soittanut levylleen esimerkiksi pianoa ja poikkihuilua. Usean kappaleen sanoituksesta on vastannut hiphop-artisti Mariska. Levyn tuottaja Jukka Immonen on tuttuun tapaansa loihtinyt levyn, joka ei kalpene millään osa-alueella kansainvälisille julkaisuille. Miehen soundikorva on timmissä kunnossa ja soundeja on hieno fiilistellä.
Tärkeintä osaa levyllä näyttelevät kuitenkin hienot kappaleet ja erityisesti niiden tarttuvat ja raikkaat melodiat. Jenni Vartiaisen esikoinen lunastaa odotukset kirkkaasti. Pistemäärä keikkui pitkään nelosessa, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen viisi tähteä on ainoa vaihtoehto. Levyn aloitusraitaa lukuunottamatta tässä on harvinaisen tyylikäs kotimainen levy.
Pisteet 5/5
