Tampereen Cumulus-hotellin aulaan astelee keijukaista muistuttava nainen, jonka vaalean pinkki hiuspehko on kuin suoraan fantasiamaailmasta. Kainalossaan Jannika B kantaa pientä Sputnik-koiraansa, joka on saanut monien haastatteluiden ansiosta neitokaisen tähtipölyä osakseen.

Kulunut pari vuotta on ollut Suomen poptaivaan uudelle kiintotähdelle voimakasta nousun aikaa. Vuoden 2011 lopussa julkaistun Onnenpäivä-debyyttisinglen jälkeen Jannikan kappaleet ovat kaikuneet yksi toisensa jälkeen radiokanavilla.

Maanläheisen neitokaisen tavatessa huomio keskittyy luonnolliseen hymyyn ja hersyvään nauruun. Lavalla Jannika kajauttaa niin korkeita nuotteja, että äänen vivahteikkuus loksauttaa kuulijan leuan auki. Suloisen ja helposti lähestyttävän pintansa alla Jannikassa on myös teräksistä lujuutta, sillä suuri osa saavutetusta menestyksestä on tullut rautaisen työnteon kautta.

Jannika Ona Elisabeth Bergrothin tarina on ennen kaikkea tarina henkilöstä, joka on voittanut omat pelkonsa, jättänyt entisen järkevän elämän taakseen ja uskaltanut seurata sydäntään seurauksista välittämättä. Kohtalolla on tapana palkita rohkeaa kulkijaa, eikä 28-vuotias poppari ole voinut onnenkantamoisiltakaan välttyä. Neiti B on onnistunut kanavoimaan kollektiivisia virtauksia aivan vahingossa. Eräänä esimerkkinä tästä kyvystä on tällä hetkellä erittäin muodikas pastelli hiustyyli, joka ei ole suunniteltu pop-veto.

– On ollut puolen vuoden projekti saada hiukset tumman oranssinpunaisesta vaaleanpunaiseksi. Oli todellinen sattuma, että pastelli hiustyyli on nyt muotia. En ole mitenkään meedio. Vieläkin tässä on projektia, sillä hiuksessa on vahva keltainen väri pohjalla, Jannika B kertoi Staralle.

Kirjava hiuskuontalo on nähtävissä 1. helmikuuta julkaistun Kaikki Rohkeus -albumin kansikuvassa, josta paistaa Jannikan mukaan levyn kantava teema.

– Levyn teemana on muutos. Periaatteessa levynkannen väritys ja moniväriset hiukset kuvastavat sitä hyvin. Hiukset ovat mulle aina sellainen pesä, turvapaikka. Mua ei haittaa, jos meikit ovat huonosti. Kunhan tukka on hyvin, kaikki on hyvin. Silloin on mukava olo.

Opettajan kommentti vei lauluhalut vuosiksi

Jannikan matkaan on mahtunut monia hienoja virstanpylväitä. Vuonna 2011 aloitetusta blogista alkunsa saanut artistiuran metsästys on johdattanut laulajan perustamaan oman ONA-levymerkin, kävelemään suoraan alan ihmisten puheille ja solmimaan lopulta yhteistyösopimuksen Sony Musicin kanssa. Tee-se-itse -popittareksi tituleerattu Jannika on lämmitellyt kevään aikana Adam Lambertia Helsingin keikalla ja kesällä hän suuntaa mittavalle kiertueelle läpi Suomen.

Aloitetaan kuitenkin ihan alusta. Tällainen Jannika oli ennen kuin päätti ruveta popartistiksi.

– Mä aina puhun, että olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt oikeasti töitä tämän eteen. Eväät tähän juttuun ovat kuitenkin lähteneet jo lapsuudesta, aloittaa Jannika, ja kiittelee perhettään saamastaan rohkeudesta, jolla on uskaltanut tehdä elämänsä suurimman päätöksen.

– Mulle musiikki on aina ollut iso osa elämää tanssin, laulun ja musiikin kuuntelun muodossa. Perheessä isä ja veljet ovat erittäin musikaalisia. Varmaan lapsuudessa syttyi tietty kipinä ja rakkaus tähän asiaan.

Päivänselvää ei kaikki ole kuitenkaan ollut, eikä Jannika niin yritä väittääkään. Laulaminen ammattina ei ollut toteutettavien asioiden listalla moneen vuoteen.

– Ethän sä välttämättä parikymppisenä aikuisenakaan tiedä opiskelupaikkaa hakiessa, mitä sä haluat. Jälkeenpäin ajatellen teet lapsena eniten niitä asioita, joista nautit. Aikuisena mennään siihen, että teet vähiten sitä, mistä nautit. Elämään tulevat vaikuttamaan sosiaaliset normit ja raamit.

– On helpompaa toimia valmiin kaavan mukaan. Käydään koulut, opiskellaan, hankitaan ammatti, perhe, mennään naimisiin… Kaikki on kuin käsikirjoitettu valmiiksi, ja valitettavan moni seuraa sitä, eikä pysähdy miettimään, mitä oikein haluaa.

Lapsena Jannikan elämän täytti tanssiminen. Kokkolalaiselle neitokaiselle koulunkäynti oli helppoa ja vaivatonta. Hyvien arvosanojen eteen ei tarvinnut tehdä liikaa töitä, ja vähälläkin lukemisella sai näyttäviä tuloksia. Baletin ollessa ensisijalla laulaminen joutui jäämään vuosiksi taka-alalle. Persoonallinen ääni oli herkälle nuorelle pitkään arka asia, eikä vähiten saadun palautteen takia. Jannika muistaa vieläkin kuin eilisen, kuinka ala-asteen opettajan tölväisy viidennen luokan laulukokeessa sulki suun pitkäksi aikaa.

– Opettaja purskahti nauruun kesken kokeen ja sanoi, että mä kuulostan kiinalaiselta. Hän oli hyvä opettaja, mutta se lausahdus jäi nakerteleman sisälle. Sen ikäinen etsii omaa identiteettiään ja tietää, että kohta pitää mennä yläasteelle ja kohdata uudet kuviot. Mä en uskaltanut sen jälkeen nauttia laulamisesta, ja asia jäi kammoksi oman epävarmuuden takia.

Balettitanssijan ura tyssäsi Helsingin Oopperassa yläasteen yhdeksännellä luokalla ammattilaisraadin tuomioon, jonka mukaan Jannikalla oli liian lihaksikkaat reidet ammattiuraa ajatellen. Lukupäänsä ansiosta hän pääsi heittämällä sisään vaasalaiseen IB-lukioon, jossa alkoivat ekonomian opinnot. Opiskeluvuosien aikana poppari omaksui periaatteita ja käytännön osaamista, joita hän hyödyntää tällä hetkellä omassa yrittäjyydessään. Jannikalle yrittäminen on kiinni elämänasenteesta.

– Kävin juuri luennoimassa Kokkolassa kuudellesadalle oppilaalle yrittäjyydestä. 85 prosenttia siitä, mitä teen on liiketoiminnan pyörittämistä. Mulla on alaisia, jotka ovat muun muassa mun bändi. Mulla on levymerkki, jonka kautta mä toimin.

– Kirjanpito, laskujen maksut ja muu on sitä varten, että saan tehdä sitä, mitä eniten haluan. Laulaminen on pieni osa kokonaisuutta. Se 15 prosenttia kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, siksi paperityötä jaksaa tehdä. Yrittäjyyteen ei välttämättä vaadita edes mitään koulutusta. Jos ei ole uskallusta lähteä ottamaan riskiä, ja jos ei usko omaan toimintaansa, niin mitkään teoreettiset opinnot ei auta sua siinä. Se on vaan fakta, Jannika kertoo Staralle.

Omat vanhemmat eivät vieläkään miellä poptähden uraa Jannikan todelliseksi ammatiksi. Heille ammatin bisnespuoli on helposti lähestyttävämpi aspekti työssä. Laulajatar onkin joutunut matkansa varrella vakuuttamaan ihmisiä osaamisestaan.

”Opettaja ei hallinnut kiusaajien kommentteja”

Jannika oli jo nuorena tyttönä oman tiensä kulkija, joka joutui kohtaamaan ikätoveriensa keskuudessa erilaisuuden tunnetta. Yläasteella hän tunnustaa kokeneensa monen muun nuoren tavoin kiusaamista. Kokemuksista on kertynyt laaja perspektiivi elämään, eikä poppari hätkähdä vähästä.

– Olin yläasteaikana aika yksinäinen. Se oli kova pala, kun baletti jäi multa pois. Mun ainoa turva oli päästä niille tunneille. Siellä mulla oli samanhenkisiä ystäviä. He olivat eri koulussa, ja omassa koulussa olin yksinäinen. Sen takia keskityin niin vahvasti kouluun ja olin hikipinko, suloinen popitar paljasti.

– Koen, että olen käynyt niin kovan elämänkoulun inhottavista kommenteista, että olen oppinut pistämään ne omaan arvoonsa. Se kääntyy sellaiseksi sisuksi, että minä näytän muille, eivätkä sanat muserra minua.

Kiusaajat huomioivat Jannikan koulumenestyksen, poikatyttömäisen olemuksen ja ihosta paistavan vitiligon. Ihon pigmenttihäiriön ehkä tunnetuin kantaja oli edesmennyt maailmanluokan poptähti Michael Jackson, joka Jannikan tavoin peitteli tilaa kosmeettisesti. Häiriön ansiosta kultakurkun ei esimerkiksi tarvitse laittaa valkoista luomiväriä, koska hänellä on se luomissaan luonnostaan.

– Mulla on ihon pigmenttihäiriötä ja vitiligoa, olen nyt peittänyt sitä. Sitä on silmäluomissa ja käsissä. Kun mä rusketun, niin musta tulee ihan pikimusta, ja silloin tämä näkyy paremmin. En käyttänyt seiska-kasiluokalla meikkiä, ja se näkyi ihmisille. Olin kova jääkiekkofani, ja kuljin huppareissa kun muut tytöt käyttivät meikkiä ja rintaliiveja. Mulla oli itselläni päällä Leijonakuningas-paita.

– Mä olin ihan vielä lapsi, ja muistan, että naiseus tuli yllätyksenä. Jotkut myös inhosivat sitä, kun olin terveydenhoitajan tyttö. Lisäksi koulumenestykseen puututtiin, kun mulla oli siellä kova draivi päällä. Mut on heitetty aikoinaan suomen kielen tunnilta pihalle sen takia, että opettaja ei pystynyt hallitsemaan kiusaajien kommentteja. Silloin kerroin tilanteesta ensimmäistä kertaa äidille.

– Mulla oli se asenne, että pärjään ja selviän tässä. Mut siinä vaiheessa vessan seinät oli täynnä musta kirjoitettuja juttuja. Mun nimi oli mainittu siellä enemmän kuin Jeesus Raamatussa. Se rupesi vähän lähtemään lapasesta. Olen joskus miettinyt niitä aikoja. Uskon, että kiusaaminen oli kuitenkin suhteellisen pientä. Se kuitenkin tuntui silloin itsestä tosi isolta.

Haasteet ovat luoneet herttaiseen laulajattareen sisäistä vahvuutta, ja hän kokee kaikessa syvää merkityksellisyyttä. Elämänkoulun myötä ihmisten kommentteja on oppinut suodattamaan ja ymmärtämään, mikä todella tulee itsestä ja mikä muista. Popkaunottaren elämään liittyvä julkkiksen rooli on solahtanut luontevasti osaksi Jannikan elämää, vaikka hän ei edelleenkään ymmärrä tapaa, jolla tähdestä tulee lehtien palstoilla seikkaileva hahmo.

– Se on tullut yllätyksenä, että ihmiset ei enää pidä sua ihmisenä, kun sä joudut julkisuuteen. Susta tulee julkinen hahmo ja sulla katoaa tunteet ja kaikki. Alussa päätin, etten lue itsestäni mitään nettikommentteja. Olen joutunut miettimään sitä, että miten suhtaudun asioihin. Tämä on ollut tietynlainen flashback menneeseen, mutta samalla olen tiennyt, miten tällä kertaa suhtautua asioihin. Olen kokenut saman tietyssä muodossa ennenkin, eikä se vaikuttanut minuun silloinkaan. Pystyn tähän.

Bergroth pitää julkisuutta pakkopullana. Samalla kuuluisuus kuitenkin kertoo siitä, että oma musiikki on herättänyt huomiota. Jannika on oppinut matkan varrella kuuntelemaan itseään. Siitähän koko ajatus artistiudesta aikoinaan lähti. Lukioaikoina musikaaliset ystävät saivat ilon musiikkiin palaamaan. Matka vei kuitenkin läpi järkevän elämän ja täyskäännöksen, ennen kuin jotain konkreettista alkoi todella tapahtua.

”Mikään järkevässä elämässä ei tuntunut järkevältä”

Jannikalla oli 2000-luvun alussa kaikki kunnossa. Elämään oli kuin tilaustyönä tullut täydellinen parisuhde, koira, oma koti ja työpaikka vaatekaupan myymäläpäällikkönä. Unelmien elämässä heräsi kuitenkin lopulta kyllästyminen paljouteen, jossa ei ollut todellista sielun sisältöä. Poppari täytti elämänsä matkustelulla, työllä ja sivutyöllä jumppaohjaajana.

Etsikkoaikana neito tajusi lopulta jotain olennaista itsestään – laulaminen ja musiikki olivat jotain, mikä tuntui todelliselta. Hän kävi läpi television laulukilpailukokemukset Idolsissa ja X Factorissa vuosina 2007, 2008 ja 2009. Kilpailuista ei auennut uraa mihinkään suuntaan, joten Jannika päätti kääriä hihansa ja ryhtyä itse luotsata elämäänsä haluamaansa suuntaan.

– Blogi oli kuin päiväkirja. Sinne aloin avaamaan omia sielun solmuja, ja selvittelemään niitä nystyröitä, jotka hankaavat vastaan. Huomasin, kuinka vapauttavaa oli laulaa ja tuoda tunteita esiin tekstin kautta. Tajusin, miten musiikki oli iso osa minua. Jossain vaiheessa mikään järkevässä elämässä ei enää tuntunut järkevältä. Ainoa asia, joka tuntui oikealta, oli musiikki, se mun epävarma juttu.

– Kun mä tein töitä myymäläpäällikön elämässä, tein jollekin muulle hommia – mun rahat ei olleet siinä kiinni. Sitä teki kunnianhimoisesti ja täysillä, olin hyvä työssäni ja tykätty esimies, mutta en saanut kuitenkaan tuoda sielunmaailmaani esille. Mulla oli täydellinen elämä jollekin muulle. Mä olisin tavallaan toivonutkin, että se olisi ollut se mun juttu, koska kaikki oli niin hyvin. Silti ahdisti.

Lopulta totuutta piti kuitenkin katsoa silmiin ja asiat myöntää silloiselle elämänkumppanille. Kesä 2011 sinetöi muutoksen. Jannika halusi lähteä Ikaalisten artistivalmennukseen ja päätti ottaa opintovapaata töistä.

– Olin varmistellut selustaa. Se oli irtaantuminen, kun pääsin pois koko siitä härdellistä. Taakse jäi jumppaohjaaminen, kiireinen työ ja koti, jota en ollut jaksanut laittaa enää pitkään aikaan kuntoon.

– Siinä vaiheessa kun löysin intohimon tästä musiikista, koko entinen elämä alkoi muuttua. Kotona oltiin sen verran konkreettisia ja järkeviä, että aina kun puhuin tästä, että jos tekisin vain puoli päivää myymäläpäällikön työtä, niin vastaus kuului ”Kyllähän ihmisen oikeaa työtä kuuluu tehdä”. Olin alussa tosi yksin tuossa asiassa.

Tukea erossa Jannika sai ystävältä, joka muistutti, ettei vaikeakaan tilanne kestä ikuisuuksia. Nainen tajusi, että kestettyään hetkellisen tuskan ja ahdistuksen hän voisi lopulta elää pidemmällä tähtäimellä unelmiensa elämää. Tilanteesta kertoo Onnenpäivä-kappale.

– Eräs henkilö sanoi mulle silloin, että jos sä uskaltaisit ottaa sen riskin, ja ottaa erossa tulevan surun ja murheen vastaan, niin jouluksi se on kaikki todennäköisesti ohi. Kuinka pieni osa se on ihmisen elämää, joku puoli vuotta. Se oli vähän kuin laastarin repäisy. Tuntui pahalta ja joutui loukkaamaan toista ihmistä, mutta kyllä valo näkyi tunnelin päässä. Mulla oli koko ajan mielessä, että jouluna kaikki on jo hyvin.

Popmaailman tulokkaan tie johti uuteen, enemmän riskejä sisältävään elämään, jossa asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Nykyään Jannika B asuu Hollolassa ja seurustelee Apulannan laulaja-lauluntekijä Toni Wirtasen kanssa. Yhteisen kodin jakava pariskunta ei myönnä eikä kiellä kihlauutisia.

– Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen olo, että olen siellä missä mun kuuluukin. On niin hyvä olla nyt, että ensimmäistä kertaa ei ole mitään suuruudenhulluja ajatuksia. Tällä hetkellä olen tosi innoissani kasvimaasta ja odotan, että pääsen istuttamaan perunat ja yrtit. Joskus tulevaisuudessa ajattelen perhettä.

”Mulla ei ole tissejä, joita tyrkyttää”

Lopputyötä vailla oleva kauppatieteiden maisteri aikoo suorittaa opinnot hiljakseltaan loppuun, mutta muutoin ajan täyttää poptähden arki keikkoineen ja studiosessioineen. Kaikki Rohkeus -albumin sanoituksista on vastannut Jannikan lisäksi muun muassa ystävä Heidi-Maria Paalanen, joka on onnistunut muuntamaan popparin ajatuksia ja tunnetiloja lyriikoiksi.

– Viisi biisiä on seuraavaan albumiin jo kasassa. Se on loksahtanut paikoilleen. Tällä kertaa keskityn enemmän itse levyn tekoon ja sisältöön, enkä niinkään artistiuran rakentamiseen. Ekalla levyllä on paljon kappaleita, joissa en ole ollut tekijänä, koska ei kukaan pysty tekemään tätä työtä täysin yksin. Jos haluat keskittyä viiteentoista asiaan, niin teet ne puolivillaisesti. Nyt kun olen saanut jalansijaa musamaailmaan, minulla on enemmän aikaa keskittyä itse musiikin tekemiseen.

– Olen huomannut keikoilla, että mun musiikki on iskenyt jonnekin syviin kansanriveihin. Olin pääsiäisenä Turun Börs-yökerhossa, jossa oli 18-vuotiaita tyttöjä. Seuraavana päivänä Jyväskylässä yleisön ikähaarukka oli 25 – 45 vuotta. Sen jälkeen Pihtiputaalla oli kaiken kokoista ja näköistä ihmistä maanviljelijästä toimitusjohtajaan. On tosi hassua nähdä, kun kaikki he laulavat mukana ja musiikkini koskettaa.

Kaunotar kertoo joutuneensa pohtimaan levyä tehdessään kaupallista puolta, mutta todenneensa pian sen, että keinotekoisesti ei kukaan artisti pysty rakentamaan itselleen omaa tyyliä. Se tulee sisältä, jos on tullakseen.

Nyt Jannika B on poppiprinsessana oman pirteän ja energisen tyylinsä hallitsijatar, joka säteilee keijukaismaisena keikkalavalla jättikorkojensa kanssa. Suuret kengät tuovat tähdelle lisää mittaa ja antavat itsevarmuutta esityksiin, jotka edelleen jännittävät laulajatarta.

– Korkeakorkoiset keikkakengät, ilman niitä en voi vetää. Ne tuovat mukaan sellaista tiettyä juttua. Olen pidempi. Esiintyjän alter ego astuu esiin. Ne on lisäksi niin painavat, että pitävät väkisinkin jalat maassa, nauraa pienikokoinen tähti.

– Monella tähdellä on joku juttu, mitä he tekevät ennen keikkaa tai sen aikana, esimerkiksi lavalle vedetään päälle tietyt housut. En koe itseäni kauhean itsevarmaksi lavalla vähissä vaatteissa. Mulla ei ole tissejä, joita tyrkyttää. Joillekin se on juttu, mikä tuo varmuuden. Haluan uskoa, että olen musiikkini ja tunteeni kautta kiinnostava jätesäkki päälläkin. Toki on kiva laittaa lavalle päälle jotain erilaista, harvemmin lähden minnekään kylille glitterpuku päällä.

Enää omaa tasoa ja osaamista ei tarvitse vakuutella kenellekään, kannukset on ansaittu ja sillä hyvä. Jannika on enemmän kuin yhden hitin radioihme. Positiivisuuden perikuvana nainen kertoo uskovansa kohtaloon, ja siihen, että jokaisella on mahdollisuus ottaa oman elämänsä avaimet käteensä ja ryhtyä rakentamaan unelmia todeksi. Pohjanmaalta tulevaksi hulluksi akaksi itseään kuvaileva Jannika kertoo haluavansa seurata kovien nimien jalanjälkiä.

– Olen Michael Jackson -fani. En ole koskaan ajatellut vitiligoa yhtenäisyytenä. Mun vahvuus ei ole koskaan ollut pianon tai kitaran soittaminen, ja Jacksonhan sävelsi aina laulaen. Madonna taas on idoli siinä mielessä, kun hänellä on se bisnespuoli hallussa. Suomalaisista mun uralle antoi ison buustin nähdä aikoinaan Jenni Vartiainen Emma-gaalassa pokkaamassa parhaan naislaulajan pystiä. Silloin tajusin, että tuota mäkin haluan tehdä.

Jannika B ei suostu ottamaan harteilleen edelläkävijän viittaa, vaikka ONA-levymerkin lanseeraamisen kanssa samoihin aikoihin moni muukin artisti on alkanut herätä ottamaan uransa ohjaimet omiin käsiinsä. Ennen kaikkea neitokaiselle on tärkeintä aitous, sillä hän on alusta asti pyrkinyt olemaan totuudellinen sille, mitä on.

Blogin kautta fanit ovat voineet seurata laulajan matkaa alkumetreiltä saakka. Verkosta löytyvän materiaalin kautta moni laulu-urasta haaveileva aloittelija voi saada käsityksen siitä, mitä kaikkea uran käynnistämiseen vaaditaan. Jannika tietää, mihin esiintyvänä taiteilijana pyrkii, eikä myöskään salaile toimintansa motiiveja.

– Toivoisin, että herättäisin tunteita. On se sitten ärsytystä, ihastumista, rakastumista tai jopa vihaa, niin toivon, että se kaikki kulminoituisi siihen musiikkiin, eikä minuun. Yritän muistuttaa itseäni, että vaikka musiikkini on sataprosenttisesti minua, olen myös muutakin. Asioita ei kuitenkaan voi miettiä liikaa, muutenhan sitä sekoaisi.

Anna Poikkimäki